Simo Ripatti

   

TEOKSET/WORKS CV INFO


ripattisimo(at)gmail.com

 

 

Tulevia ja menneitä näyttelyitä/Upcoming and past exhibitions

 

 
Galerie Toolbox,Berlin, syksy/fall2019

 

 
GalleriaKOne, Hämeenlinna, 25.5.-18.6.2019

 

 
Vanhan Raatihuoneen galleria, Turku, Nora Tapperin ja Juhana Moisanderin kanssa/The old town hall gallery, Turku with Nora Tapper and Juhana moisander, 2.10.– 12.11.2018

 

 
No Ordinary Moments, EMMA - Espoo Museum of Modern Arts, 11.4.2018-6.1.2019

 

Turku Biennaali/Turku Biennial, Galleria Å, Turku, 22.12.2017-28.1.2018

 

 
Galleria Lapinlahti, Helsinki, Nora Tapperin ja Juhana Moisanderin kanssa/Gallery Lapinlahti, Helsinki with Nora Tapper and Juhana moisander, 17.4.-7.5.2017

 

Mikkelin Valokuvakeskus/Mikkeli Centre of Phography, Studio , 13.10.-11.11.2016
Vimeo link

 

 
Kuvataidetta Vaasankadulla/Art on Vaasankatu street, Helsinki, 25.8.2016

 

 
Ars Auttoinen 2016

 

Syöksy/Fall, Galleria Huuto Jätkäsaari 2, Helsinki, 26.3.-10.4.2016

 

 
Vaasan Taidehalli, Anne Tammisen ja Anssi Taulun kanssa/Vaasa Art gallery, With Anne Tamminen and Anssi Taulu, 30.1.-20.3.2016

 

 
CRACK, Porvoon Taidehalli, Juhana Moisanderin kanssa/Art Hall Porvoo, with Juhana Moisander, 23.12.2015-17.1.2016



 
Muistojen Karuselli - Caroussel of memories, Riihimäen Wanha lasitehdas, Riihimäki, 12.6.-30.8.2015

 

Varasto, Galleria Mältinranta, Tampere 15.11.-2.12.2014

Lyhyt käynti hämmennyksessä

Simo Ripatti: Varasto

Kolme hiljaista, vähäeleistä installaatiota tarjoaa kysymysmerkkejä ja älyllisen taidekokemuksen. Katsoja käy galleriaan Varaston läpi, koska kuuluu maailmaan, josta taiteilija ammentaa. Katsoja tarvitaan myös ihmettelemään rooliaan Kotona, josta poistuneiden viestiä selvittäessään hän sulautuu itse siihen. Teoksen sisään kävellessään hän nimittäin esiintyy camera obscurassa. Valvonta on sisäänkirjoitettu pöytää ja tuoleja kiristäviin siteisiin.

Aamulehti 22.11.2014

 

 

Ars Auttoinen, Tyhjä täyttä täydempää 14.6.-10.8.2014

Sisään astuessaan joutuu hetken miettimään. Missä minä olen? Näyttelytilana toimivan vanhan koulurakennuksen aula on muuttunut tunnistamattomaksi. Kyseessä ei silti ole remontti. Illuusion synnyttää Simo Ripatin teos Varasto. Yksinkertaisilla elementeillä, laudalla ja oikeanlaisilla valaisimilla koulun aula muuttuu kerrostalon varastokäytäväksi. Lopputulos toimii kuin junan vessa. Illuusioon perustuva käsitetaide on parhaimmillaan juuri tällaista: pelkistettyä, mutta silti riittävän suurieleistä.

Lyhennetty arviosta ”Kesänäyttely luottaa suuriin eleisiin”/Veikko Halmetoja, Helsingin Sanomat 5.7.2014

 

 

Varasto, Galleria Sculptor/Storage, Gallery Sculptor, Helsinki, 22.1.-9.2.2014

Undermedvetandets källargångar
RUMSLIG MINIMALISM
Simo Ripatti
Varasto, Galleri Sculptor

Simo Ripatti har tagit galleriutrymmet i besittning på ett mycket konkret sätt.
När man går in i galleriet går man samtidigt igenom verket Varasto som gett utställningen dess namn. Först därefter är det möjligt att betrakta verket utifrån.

Simo Ripatti har byggt ett förråd med tre bås som liknar de lagerutrymmen vi finner längst nere eller högst uppe i närapå varje höghus. Tillsammans med belysningsarmatur som är typisk för dessa utrymmen är detta tillräckligt för att förmedla den stämning man upplever när man tagit hissen till bottenvåningen, gått ännu en trappa ner och öppnat den tunga plåtdörren.

När man stigit in i den halvmörka korridoren som kantas av invånarnas förråd befinner man sig i husets undermedvetna. Där finns det som vi inte vill hålla synligt uppe i våra bostäder. Det är gåvor vi inte ville ha men som inte kan kastas, julgranspynt och skidor som väntar på sin säsong och prylar som förlorat sin funktion men bär på så många minnen.
Ripatti som förflyttat lagret in i ett galleri har därmed förvandlat det till konst – till något som är offentligt. Verket Varasto förkunnar på sitt tystlåtna sätt att konstnären bör våga sig ner i de samhälleliga och kulturella källargångarna för att sedan hämta upp en flyttlåda och öppna den för oss.

Konsten lyfter fram det som annars hotar falla i glömska eller som man medvetet försöker hålla undangömt. Konsten får därmed terapeutens roll i kulturen som avslöjar hur undermedvetandet styr patientens beteende.

I verket Hiilipitoinen (Kolhaltig) går Ripatti ännu längre i sitt minimalistiska uttryck. Högt uppe, nästan i taket, finns tiotals uppspända trådar som korsar varandra. Dessa trådar, som delvis är svärtade med kol, bildar tillsammans med en skickligt gjord belysning ett moln som svävar ovanför oss. Men det är ett konstruerat moln som är nästan arkitektoniskt. Det är som en tankekonstruktion – en utopi.

Det eteriska i detta verk är raka motsatsen till det konkreta och materialistiska i verket Varasto. Hiilipitoinen är ett luftslott som varnar för utopiers opålitlighet.

Vardagligt och sublimt
Det tredje och sista verket på utställningen är också det mest hemlighetsfulla. Ripatti har hängt upp vita gardiner i två av galleriets fönster. I katalogen får man veta att också en motor ingår i verket och när man tittar noga kan man upptäcka en rörelse i den ena gardinen. Men rörelsen är så liten att den lika gärna kunde bero på luftdraget. Här har konstverket blivit en del av sin omgivning till den grad att det kan passeras obemärkt.

Den finska titeln är Hetken vailla asukkaita som kunde översättas till Ett ögonblick utan invånare.
En gardin öppnar eller stänger hemmet för världen utanför. Att dra för gardinerna om kvällen och att dra från dem på morgonen är inte bara en funktionell handling utan också en ritual i vardagen som ibland utestänger ljuset och ibland mörkret.

Det tunna glesa tyget i gardinen i Ripattis verk för tankarna till en slöja och därmed till oskulden och dess sårbarhet.

Simo Ripattis verk avslöjar tillräckligt för att fantasin skall vakna och locka till tolkningar men trots det behåller verken sin gåtfullhet. Det finns en spänning i dem där det vardagliga möter det sublima.
I barndomen är den mest alldagliga omgivningen full av mysterier som sätter i gång vår fantasi. Kanske konsten kan återuppväcka en del av denna förmåga som gjorde livet till ett spännande äventyr.

Johan Vestin/Hufvudstadsbladet 1.2.2014



Historiaa ei lasketa, GalleriaKONE/History does't count, GalleryKONE, Hämeenlinna, 1.-27.6.2013



Kaksi tyhjää, Kluuvin galleria/Two empty, Kluuvi gallery, Helsinki, 9.-26.5.2013

Lugnande och oroväckande tomhet

Simo Ripatti har utnyttjat ett takfönster och gjort en Camera obscura av det ena utställningsrummet så att en bild av himlen projiceras på golvet.

Avsikten är att man skall kunna stiga in i himlen, men på grund av det regniga vädret fick jag inte riktig den känslan i det mörka och tomma rummet. Men Ripatti bearbetar med sin utställning också tomheten, som enligt hans pressmeddelande ibland kan verka lugnande och ibland oroväckande.

Han skriver om det förflutna som ju är intet men blir historia och varande via våra tolkningar. Enligt Ripatti är konstverket ofta en sådan tolkning som blir verklighet genom en artefakt.

En tolkning har han förvekligat i det andra utställningsrummet där trådar spänts upp mellan ett fönster och den motsatta väggen. Här har ljusstrålar fått en fysisk och gripbar form.

Ripatti gör utan kompromisser konceptuell konst i minimalistisk utformning och det är absolut nödvändigt att läsa hans text för att få ett grepp om de frågeställningar han vill göra med sina verk. Därmed hade det varit motiverat att presentera texten på ett annat sätt än på de sedvanliga A4-arken som ligger på ett bord.


Johan Vestin/Hufvudstadsbladet 25.5.2013



Lönnströmin Taidemuseon Pihatalon Studio/Lönnstöm Art MuseumYard Studio, Rauma, 13.3.-14.4.201

Tyhjyyden jäljillä

Rauman Lönnströmin taidemuseon Pihatalon Studiossa on esillä turenkilaisen Simo Ripatin tilataidetta. Kolmesta installaatiosta koostuva kokonaisuus on näyttelytilan tehokkaasti haltuun ottava, yhtä aikaa ankaran minimalistinen ja toisaalta runsaan ajatusvirran synnyttävä taidekokemus.

Ripatin näyttelynimi viittaa siihen, joka on joskus ollut – aikaan, jonka ajatuksellisia rippeitä Historia-näyttelyssä nyt rekonstruoidaan. Alakerran Historiaa ei lasketa -työ on toteutettu mustia lakanoita, pyykkinarua ja sähkömotoriikkaa hyödyntäen.

Tuloksena on hitaan nirskunnan rytmittämä pesutupateos, josta heijastuu pois pesty menneisyys tai vaihtoehtoisesti mustanpuhuvat muistumat – jäljet, jotka aikojen saatossa on sementoitu ajatteluumme ikuisin tuloksin.

Huomaamattomat-teoksen vaatimattoman valkobetonisen tyynyparin pinnassa on painaumat jäljellä. Nukkujat ovat tästä kuvitteellisesta lepopaikastaan luopuneet luoden ympärilleen tyhjänä väreilevän tunnelman.

Taiteilijan teos teokselta rakentama estetiikka huipentuu ansiokkaasti yläkertaan sijoitettuun installaatioon, joka on ansaitusti saanut nimen Tyhjä. Illusorisen kohtaamisen materiaalinen ulottuvuus jatkaa muiden töiden aloittamaa, vaatimatonta linjaa; lanka, siima, puu ja paperi luovat yhdessä vain vaivoin huoneen hämärässä havaittavan siltarakennelman, joka tuntuu häviävän absoluuttiseen tyhjyyteen.

Kati Heljakka/Satakunnan Kansa 27.3.2013



Historiaa ei lasketa, Kaapelin galleria/History doesn't count, Cable gallery, Helsinki, 6.-30.12.2012



Vieras luonto (Pia Kousan kanssa)/Strange nature (with Pia Kousa) Galleria Pihatto, Lappeenranta, 27.3.-22.4.2012



Huone, Titanik-galleria/The room, Titanik gallery, Turku, 3.-26.2.2012

Ideasta estetiikkaan

Kuvanveistäjä Simo Ripatin (s. 1975) varsin minimalistinen näyttely Galleria Titanikissa käsittelee tilapäisyyttä. Nyky-yhteiskunnan toimintatavat ovat usein tilapäisiä ja monessa asiassa pyrkimyksenä on vain väliaikaisratkaisu ja haave siitä, että myöhemmin löytyy jotakin parempaa. Ripatti selvittää pitkähkössä tiedotteessaan, miten teos ei ole hänelle tapa kuvailla tai selittää ajatuksia ja ideoita vaan ennemmin eräänlainen polku ajatukseen. Näin ollen ei teoksella voi olla yhtä ehdotonta merkitystä, vaan merkitys muuttuu jokaisen katsojan kohdalla.

Uskon, että Ripatti kokee näiden sanojen olevan hyvin tärkeässä osassa näyttelyn kokemisessa. Vaikka tekstissä alleviivataankin varsin normatiivisia ajatuksia taiteenkokemisesta, koen sanoilla olevan kuitenkin paikkansa osana visuaalista kokemusta.

Huone-näyttelyn teosluettelosta löytyy kolme teosta: Kanava, Huone ja Kuorma. Ensimmäiseksi mainittu koostuu mustasta onkivavasta joka halkaisee valkoisen huoneen, leijuen läpinäkyvän siiman varassa. Vähäeleisyydestään huolimatta on teoksessa hiljaista kauneutta ja vakaata vakavuutta. Vaikka Ripatti kirjoittaakin tiedotteessaan, että yrittää rajoittaa idean estetisointia, koen tämän työn äärimmäisen esteettisenä.

Huone-teos jatkaa samaa riisuttua polkua: yksi galleriahuoneista on eristetty tummilla verhoilla ja lattia piilotettu lautalankkujen alle. Huoneeseen astuessaan ei pysty pimeydeltä näkemään mitään, ainoastaan kuulemaan narisevat lankut kenkien alla ja haistamaan puun tuoksun. Seisoen keskellä pimeyttä, kun näköaistista ei ole hyötyä, korostuvat muut aistit. Tulen tietoiseksi itsestäni ja ääriviivoistani, jotka pystyn ainoastaan aistimaan.

Samaa käsitteellisyyttä nähdään myös teoksessa Kuorma, jossa laudanpätkiä on kiinnitetty seinään kuormaliinan avulla. Tämä teos ei taivu mielestäni yhtä syvälliseen pohdintaan ja tutkiskeluun. Se on voimakas kaikessa konkreettisuudessaan.

Tämän kaltaisilla äärimmäisen abstrakteilla näyttelyillä on jo pitkä traditionsa. Näyttelyt, joissa visuaalisuus on toissijaista sisältöön nähden, voi tehdä taidokkaasti tai väkinäisesti. Mielestäni Ripatti teki tämän onnistuneesti.

NINA SUNI/Turun Sanomat 10.2.2012

 

 

Kuvan kevät, Kuvataideakatemian lopputyönäyttely, 11.5.-5.6.2011

Simo Ripatti har gjort den begreppsliga och samtidigt konkreta installationen intill. I den har en samling grovt täljda åror fästs så att de svävande i luften blir en gestaltning av det rofyllda. I verket framhävs så vikten av det mera eftertänksamma förhållningssättet.

Lyhennetty Leena Kuumolan arviosta" Proffsigt och minimalistisk"t/Hufvudstadsbladet, 28.5.2011

 

 



Huone, Kuvataideakatemian galleria/The room, Kuvataideakatemia gallery, Helsinki, 9.-19.12.2010



Jakso, Studio Mältinranta, Tampere, 17.7.-3.8.2010